Saapuminen

Sieltä hän saapuu, kuljetuslaatikossa ja meillä on sydän sykkyrällä: voi ressukkaa! Mutta aika urheasti hän matkan jaksanut, kaikki kuljetukset ja lennot - ja vaikka ei ihan ensimmäisestä luokasta olekaan kyse, niin onneksi oli ihana ja hellyyttävä pikkukoira kaverina kuljetuskopissa. Tässä alla ensihetket, tuolla sisällä se Della on, nyt jännittää!

Nyt sitten ensimmäistä kertaa syliin - kyllä se tämän naisen sanattomaksi vetäisee.. vähän meinaa herkkä olo olla. Ja maailmassa riittää Dellalla katseltavaa!

Värisevä, tärisevä, hyvin hyvin utelias ja hiukan pelokaskin - näin kuvailisin Dellaa ensi hetkillä. Silmät ahmivat kaikkea ympärillä ja etutassut pitävät tiukasti kiinni käsivarresta, jotten päästäisi irti.. Mutta uteliaisuus vie voiton, on kuitenkin ehkä enemmän jännää kuin pelottavaa!

Kotimatkalla pysähdyimme pissalle, juomaan, syömään ja vähän tutustumaan toisiimme. Parin tunnin ajomatkan aikana tuli hajut tutuksi ja tärinät loppuivat sinne matkan varrelle. 

Perille päästyämme pääsimme kaikki hyvin nukkumaan, vastassa olivat keskellä yötä ainoastaan hyvin uninen Tenki ja hyvin pirteä Aksu, ja molemmat jättivät Dellan rauhaan hetken haistelun jälkeen. Taisipa olla väsymyksellä jotain tekemistä asian kanssa.